Eräänä maanantaina

BY:JK

 

Päätoimittaja heräsi aikaisin. Hän tunsi, kuinka jokin oli muuttunut. Hän lähti kohti Listamedian toimitusta, tuntien suurta itsevarmuutta. Jostakin syystä kaikki tuntui aivan kirkkaalta, ja mikään ei tuntunut vaivaavan enää. Kuitenkin hänen kauhukseen hän huomasi, kuinka Listamedian toimitus oli kerääntynyt kokoon kuulemaan päätoimittajan päiväkäskyä. Päätoimittaja ei halunnut edes aloittaa päiväkäskyä, sillä hän tunsi, että hän oli saamassa puhelun. Eräs toimittaja huusikin ”Päätoimittaja-kun! Denwa!”

Päätoimittaja vastasi puhelimeen ja puhelimen toisessa päässä oli hämmentyneeltä kuulostava mies. Häntä kutsuttiin Turkulaiseksi, sillä päätoimittaja tiesi jo mistä hän oli kotoisin, jostakin syystä. Mies hämmentyi hieman tästä tiedosta, mutta totesi, että hän osasi odottaa jostakin syystä tällaista vastaanottoa. Hän lupasi olla päätoimittajaa vastassa tällä kertaa. Lopuksi hän totesi, ettei tiennyt miksi hän noin sanoi, mutta jostakin syystä hänelle tuli vain tunne sanoa noin. Päätoimittajamme päättikin lähteä tarkastamaan tilannetta Turkuun.

Päätoimittajan piti varata itselleen liput joilla pääsisi Turkuun tarkastamaan tilannetta. Hinnaksi tuli meno-paluineen reilusti alle tuhannen euron luokkaa, sillä Finnairilla oli tarjoukset menossa. Suoria lentoja ei kuitenkaan enää saanut. Lennon pituudeksi arvioitiin peräti 14 tuntia ja 50 minuuttia. Lennon päätoimittaja tiesi siis tulevan raskaaksi, sillä hän oli joutunut jo vastaavanlaisen kokemaan aiemmin, saapuessaan luvattuun maahan, nousevan auringon, halvan marketissa myytävän alkoholin, sarjakuvain, pelien ja animaatioiden maahan. Päätoimittaja päätteli omalla päällään käyttää matkaan pääomaansa, ja päätti päättömästi lähteä kohti uhkarohkeaa matkaa.

Päätoimittajamme saapui keskellä kaupunkia sijaitsevaan lentokenttään suhteellisen vaivattomasti, sillä sinne vie suoraan metrolinja eripuolilta kaupunkia. Lentokoneessa päätoimittajamme tunsi olonsa raskaaksi, sillä hän sai PTSD-kohtauksen edellisestä vastaavasta lennosta, jossa päätoimittajan jalat turtuivat kuin teini talvipakkasella. Päätoimittajamme päätti kuitenkin jatkaa matkaansa, vaikkakin raskaana olevat eivät saisi tässä dimensiossa lentää.

Päätoimittajalle tarjottiin matkan aikana kaksi ruokaa, toinen hieman onnistuneen lähdön jälkeen, ja toinen noin tuntia ennen laskeutumista. Ruokana tarjottiin ensin kanaa ja riisiä. Juomaksi tarjottiin mustikkamehua ja kahvia. Lisäksi saatavana oli myös ruisleipää, jota päätoimittajan vieressä istunut nuori naisehko henkilö ei osannut syödä, päätoimittajan kummastukseksi. Seuraavana ruokana oli pyttipannua ja yksi kananmuna. Tämän lisäksi oli salaattia ja karjalanpiirakka. Juomana tarjottiin jälleen mustikkamehua ja kahvia. Vieressä istunut tyttö ei osannut kahviakaan juoda. Sen sijaan vieressä istunut japaninkieltä puhunut mieshenkilö joi kahvia, ja vieläpä mustana. Kyseinen henkilö avusti myös päätoimittajaamme lentokoneen tuoleissa sijaitsevien näyttöjen käyttöönotossa, sillä päätoimittajamme vammastaan johtuen ei tiennyt kyseisten aparaattien olemassa olosta. Tämän seurauksena päätoimittaja pystyi nauttimaan edes hetken katsellen elokuvia, ennen kuin oli pakko siirtyä taas kävelemään lentokoneen takaosaan, jotta jalkoihin palautuisi edes hieman tuntoa. Ne kun olivat tunnottomat, kuten kolmetoistavuotiaan kulmikkaan psykopaattinuoren ajatusmaailma. Lentokoneen takaosassa lentoemot pitivät päätoimittajastamme hyvää huolta, sillä hänelle tarjottiin ylimääräisiä naposteltavia ja juomia, hänen siellä ollessaan. Lisäksi hän sai lentoemoista keskustelukavereita, vierustovereiden puhuessa vain japania.

Lentokentälle laskeutuessaan päätoimittajan piti potkia tieltään lukuisia fanaatikkojaan, jotka tulivat huutelemaan päätoimittajalle kehuja, kuten ”tapa itsesi saatanan sika”. Päätoimittajan mieltä kohensivat nämä lukuisat palautteet, joita hän pitkäaikaisilta lukijoiltaan sai. Päätoimittaja päättikin kiittää fanejaan potkimalla kaksi heistä sairaalakuntoon, yhden päälle sylkien ja kahdeksaa lyöden. Tämän seurauksena päätoimittaja palkittiinkin kutsulla oikeuden eteen.

Päätoimittajamme päätyi viimein Turkuun. Vastassa häntä olikin puhelun soittanut mies. Mies pyysi anteeksi, sillä hänestä vain tuntui siltä. Sovinnon eleeksi mies päätti tarjota päätoimittajallemme kupposen kahvia. Kahvilassa ei ollut yhtään ketään, ja kaksikko pääsikin helposti tiskille saadakseen tilauksensa tehdyksi. Kahvilan tunnelma oli karmea, sillä sieltä puuttuivat eristeet. Tuoksu oli lämpimähkö, johtuen homeesta ja palaneesta kahvista nousevien aromien yhteisvaikutuksesta. Kahvila oli malliltaan erittäin vanhanaikainen, purkukunnossa oleva. Päätoimittaja päätti, ettei astuisi tämän jälkeen enää jalallakaan tähän paikkaan.

Miehelle ja päätoimittajalle tuotiin viimein kahvit eteen. Kahvi oli jo jäähtynyt juomakelvottomaksi. Mies kyseli päätoimittajalta hieman arastellen, että miten Listamedialla nykyään menee. Päätoimittaja vastasi empimättä, että ihan hyvin, loppujen lopuksi. ”Vaikka olenkin sitä mieltä, että olemme tehneet virheitä, ja olisikin parempi, jos kaikkia kohtaisi exodus kohti parempaa paratiisia ja luvattua maata, niin siltikin uskon yhä omaan visiooni”, päätoimittaja kommentoi. ”Mikäs tämä visio on”, mies kysyi. ”Exodus kaikille ja matka kohti parempaa paratiisia ja luvattua maata”, päätoimittajamme vastasi ilmeenkään värähtämättä.

Mies teki viimein lähtöään. Kahvit oli juotu ja kuulumiset vaihdettu. Laskut maksettu ja maailma parannettu. Mies kysyi vielä olisiko päätoimittajalla ollut vielä jotain asiaa miehelle. Päätoimittaja ei sanonut mitään, vain varovaisesti pudisti päätään kielteiseksi merkiksi. Mies nousi pöydästä ja poistui paikalta kahvilasta. Päätoimittajamme pääsi vihdoinkin tekemään paluutaan kohti Japanin toimitusta.

Oli aika päästä tekemään uusia, uniikkeja uutisia maailmasta ja maailmalta.

About Listamedia

Listamedia on vuonna 2014 perustettu vapaa ja muista mediataloista riippumaton media. Yhteydenotot osoitteeseen: listamediafin@gmail.com

Post Navigation