Eräänä maanantaina

BY:JK

 

Nyt oli jotain outoa meneillään, tuumaili Listamedian päätoimittaja. Tätä ilmiötä oli jatkunut jo jonkin aikaa. Listamedian toimitus oli kerääntynyt kokoon kuulemaan päätoimittajan päiväkäskyä. Päiväkäskyn anto keskeytyi erään toimittajan huudahtaen ”Päätoimittaja-kun! Denwa!” Kuin jostain kummasta päätoimittaja osasi jo odottaa puhelua. Tämän lisäksi hän jo jostain kummasta osasi yhdistää soittajan ja hänen ulkonäkönsä.

Päätoimittaja vastasi puhelimeen ja sai osakseen kysymyksiä puhelimen toisesta päästä. Päätoimittaja oli aivan ymmällään. Puhelu päättyi sanoihin ”en tiedä mitä täällä tapahtuu, miksi kaikki on jotenkin niin outoa ja mitä tekemistä teillä on tämän kanssa, mutta päätän sen omalta osaltani”. Päätoimittajamme päättikin lähteä tarkastamaan tilannetta Turkuun, sillä hän tiesi soittajan olevan sieltä. Lisäksi hän halusi jotain vastauksia näihin lukuisiin kysymyksiin, joita hänen päässään pyöri. Miksi tiesin soittajan? Miksi tiesin, että tänne soitetaan? Miksi tiesin missä soittaja asuu? Mitä on oikein meneillään? Nämä kaikki kysymykset pyörivät päätoimittajan päässä.

Päätoimittajan piti varata itselleen liput joilla pääsisi Turkuun tarkastamaan tilannetta. Hinnaksi tuli meno-paluineen melkein tuhannen euron luokkaa, päätoimittajan vammaisesta sijainnista johtuen, mutta hän tunsi sen olevan sen arvoista. Lennon pituudeksi arvioitiin peräti 14 tuntia ja 50 minuuttia. Lennon päätoimittaja tiesi siis tulevan raskaaksi, sillä hän oli joutunut jo vastaavanlaisen kokemaan aiemmin, saapuessaan luvattuun maahan, nousevan auringon, halvan marketissa myytävän alkoholin, sarjakuvain, pelien ja animaatioiden maahan. Päätoimittaja päätteli omalla päällään käyttää matkaan pääomaansa, ja päätti päättömästi lähteä kohti uhkarohkeaa matkaa.

Päätoimittajamme saapui keskellä kaupunkia sijaitsevaan lentokenttään suhteellisen vaivattomasti, sillä sinne vie suoraan metrolinja eripuolilta kaupunkia. Lentokoneessa päätoimittajamme tunsi olonsa raskaaksi, sillä hän sai PTSD-kohtauksen edellisestä vastaavasta lennosta, jossa päätoimittajan jalat turtuivat kuin teini talvipakkasella. Päätoimittajamme päätti kuitenkin jatkaa matkaansa, vaikkakin raskaana olevat eivät saisi tässä dimensiossa lentää.

Päätoimittajalle tarjottiin matkan aikana kaksi ruokaa, toinen hieman onnistuneen lähdön jälkeen, ja toinen noin tuntia ennen laskeutumista. Ruokana tarjottiin ensin kanaa ja riisiä. Juomaksi tarjottiin mustikkamehua ja kahvia. Lisäksi saatavana oli myös ruisleipää, jota päätoimittajan vieressä istunut nuori naisehko henkilö ei osannut syödä, päätoimittajan kummastukseksi. Seuraavana ruokana oli pyttipannua ja yksi kananmuna. Tämän lisäksi oli salaattia ja karjalanpiirakka. Juomana tarjottiin jälleen mustikkamehua ja kahvia. Vieressä istunut tyttö ei osannut kahviakaan juoda. Sen sijaan vieressä istunut japaninkieltä puhunut mieshenkilö joi kahvia, ja vieläpä mustana. Kyseinen henkilö avusti myös päätoimittajaamme lentokoneen tuoleissa sijaitsevien näyttöjen käyttöönotossa, sillä päätoimittajamme vammastaan johtuen ei tiennyt kyseisten aparaattien olemassa olosta. Tämän seurauksena päätoimittaja pystyi nauttimaan edes hetken katsellen elokuvia, ennen kuin oli pakko siirtyä taas kävelemään lentokoneen takaosaan, jotta jalkoihin palautuisi edes hieman tuntoa. Ne kun olivat tunnottomat, kuten kolmetoistavuotiaan kulmikkaan psykopaattinuoren ajatusmaailma. Lentokoneen takaosassa lentoemot pitivät päätoimittajastamme hyvää huolta, sillä hänelle tarjottiin ylimääräisiä naposteltavia ja juomia, hänen siellä ollessaan. Lisäksi hän sai lentoemoista keskustelukavereita, vierustovereiden puhuessa vain japania. Tämän lisäksi päätoimittaja päätyi kymppikerhoon, mutta sitähän me emme kerro julkisesti.

Lentokentälle laskeutuessaan päätoimittajan piti potkia tieltään lukuisia fanaatikkojaan, jotka tulivat huutelemaan päätoimittajalle kehuja, kuten ”luoja auta olemme jumissa vitsissä”. Päätoimittaja oli yhä enemmän hämillään. Hän päätti olla huomioimatta fanaatikot.

Päätoimittajamme päätyi viimein Turkuun. Vastassa häntä hän oletti olevan puhelun soittanut mies. Kuitenkin vastassa oli hänen vaimonsa kyynelehtien. ”Mieheni pyysi tulemaan tähän paikkaan, tähän aikaan vastaanottamaan sinua. Hän suoritti aiemmin päivällä sudokun, ja nyt häntä ei ole enää olemassa. Hän siirtyi taivaiden valtakuntaan”, nainen kertoi. Päätoimittaja oli vieläkin enemmän hämillään. Tämä oli jotenkin poikkeavaa, tai siltä se tuntui. Jotain oli nyt muuttunut, siitä päätoimittaja oli varma. Hän välitti osanotot koko toimituksen puolesta.

Päätoimittajamme pääsi vihdoinkin tekemään paluutaan kohti Japanin toimitusta.

Oli aika päästä tekemään uusia, uniikkeja uutisia maailmasta ja maailmalta.

About Listamedia

Listamedia on vuonna 2014 perustettu vapaa ja muista mediataloista riippumaton media. Yhteydenotot osoitteeseen: listamediafin@gmail.com

Post Navigation