Eräänä maanantaina

BY:JK

Listamedian toimittajat olivat kerääntyneet kasaan kuulemaan päätoimittajan tiedotetta. Tiedottaminen keskeytyi erään toimittajan huudahtaen ”Päätoimittaja-kun! Denwa!” Päätoimittaja ihmetteli hieman, kuka ihme soittaa tähän aikaan aamusta, kun toimittajamme eivät ole vielä edes ohjeistettu kohti työn iloja?

Päätoimittaja vastasi puhelimeen ja sai osakseen vain raskasta vittuilua puhelimen toisesta päästä. Häntä kutsuttiin Turkulaiseksi, vaikka päätoimittajamme ei ole vielä muuntautunut kyseiseksi olevaisuudeksi. Päätoimittajamme päättikin lähteä tarkastamaan tilannetta Turkuun, sillä hän päätteli soittajan olevan sieltä.

Päätoimittajan piti varata itselleen liput joilla pääsisi Turkuun tarkastamaan tilannetta. Hinnaksi tuli meno-paluineen melkein kahden tuhannen euron luokkaa, päätoimittajan halusta päästä parhaimmassa luokassa johtuen, mutta hän tunsi sen olevan sen arvoista. Lennon pituudeksi arvioitiin peräti kahdeksan tuntia ja 50 minuuttia. Lennon päätoimittaja tiesi siis tulevan leppoisaksi, sillä hän oli joutunut jo vastaavanlaisen kokemaan aiemmin, saapuessaan luvattuun maahan, nousevan auringon, halvan marketissa myytävän alkoholin, sarjakuvain, pelien ja animaatioiden maahan. Päätoimittaja päätteli omalla päällään käyttää matkaan pääomaansa, ja päätti päättömästi lähteä kohti mukavaa matkaa.

Päätoimittajamme saapui keskellä kaupunkia sijaitsevaan lentokenttään suhteellisen vaivattomasti, sillä sinne vie suoraan metrolinja eripuolilta kaupunkia. Lentokoneessa päätoimittajamme tunsi olonsa kotiutuneeksi, sillä hän sai ensimmäiseksi lasillisen parhainta viintä, aivan kuten edellisessä vastaavassa lennossa, jossa päätoimittajan pää turtui kuin teini talvipakkasella. Päätoimittajamme päätti kuitenkin jatkaa matkaansa, vaikkakin humalassa olevat eivät saisi tässä dimensiossa lentää.

Päätoimittajalle tarjottiin matkan aikana kaksi ruokaa, toinen hieman onnistuneen lähdön jälkeen, ja toinen noin tuntia ennen laskeutumista. Ruokana tarjottiin ensin kanaa ja riisiä. Juomaksi tarjottiin mustikkamehua ja kahvia. Lisäksi saatavana oli myös ruisleipää, jota päätoimittajan vieressä istunut nuori naisehko henkilö ei osannut syödä, päätoimittajan kummastukseksi. Seuraavana ruokana oli pyttipannua ja yksi kananmuna. Tämän lisäksi oli salaattia ja karjalanpiirakka. Juomana tarjottiin jälleen mustikkamehua ja kahvia. Vieressä istunut tyttö ei osannut kahviakaan juoda. Sen sijaan vieressä istunut japaninkieltä puhunut mieshenkilö joi kahvia, ja vieläpä mustana. Kyseinen henkilö avusti myös päätoimittajaamme lentokoneen tuoleissa sijaitsevien näyttöjen käyttöönotossa, sillä päätoimittajamme vammastaan johtuen ei tiennyt kyseisten aparaattien olemassa olosta. Tämän seurauksena päätoimittaja pystyi nauttimaan edes hetken katsellen elokuvia, ennen kuin oli pakko siirtyä taas kävelemään lentokoneen takaosaan, jotta jalkoihin palautuisi edes hieman tuntoa. Ne kun olivat tunnottomat, kuten kolmetoistavuotiaan kulmikkaan psykopaattinuoren ajatusmaailma. Lentokoneen takaosassa lentoemot pitivät päätoimittajastamme hyvää huolta, sillä hänelle tarjottiin ylimääräisiä naposteltavia ja juomia, hänen siellä ollessaan. Lisäksi hän sai lentoemoista keskustelukavereita, vierustovereiden puhuessa vain japania.

Lentokentälle laskeutuessaan päätoimittajan piti potkia tieltään lukuisia fanaatikkojaan, jotka tulivat huutelemaan päätoimittajalle kehuja, kuten ”me rakastamme Listamediaa”. Päätoimittajan mieltä kohensivat nämä lukuisat palautteet, joita hän pitkäaikaisilta lukijoiltaan sai. Päätoimittaja päättikin kiittää fanejaan potkimalla kaksi heistä sairaalakuntoon, yhden päälle sylkien ja kahdeksaa lyöden. Tämän seurauksena päätoimittaja palkittiinkin kutsulla oikeuden eteen.

Päätoimittajamme päätyi viimein Turkuun. Vastassa häntä olikin puhelun soittanut mies. Mies pyysi anteeksi, sillä hän ei uskonut, että päätoimittajamme olisikin niin kova mies, että hän saapuisi Turkuun asti häntä tap(p)a(a)maan. Sovinnon eleeksi mies päätti tarjota päätoimittajallemme kupposen kahvia. Kahvilassa oli paljon tungosta, ja kaksikko joutuikin raivaamaan tiensä saadakseen tilauksensa tehdyksi. Kahvilan tunnelma oli erinomainen, sillä sieltä puuttuivat eritteet. Tuoksu oli lämpimähkö, johtuen pullasta ja kahvista nousevien aromien yhteisvaikutuksesta. Kahvila oli malliltaan vanhanaikainen, mutta jotenkin silti kovin moderni. Tunnelmallinen paikka siis, ei paljoakaan parempaa paikkaa olisi voinut löytyä maailmasta.

Miehelle ja päätoimittajalle tuotiin viimein kahvit eteen. Kahviin oli piirretty kissankuva, jota päätoimittaja ei ymmärtänyt. Mies kyseli päätoimittajalta hieman arastellen, että miten Listamedialla nykyään menee. Päätoimittaja vastasi empimättä, että ihan hyvin, loppujen lopuksi. ”Vaikka olenkin sitä mieltä, että olemme tehneet virheitä, ja olisikin parempi, jos kaikkia kohtaisi exodus kohti parempaa paratiisia ja luvattua maata, niin siltikin uskon yhä omaan visiooni”, päätoimittaja kommentoi. ”Mikäs tämä visio on”, mies kysyi. ”Exodus kaikille ja matka kohti parempaa paratiisia ja luvattua maata”, päätoimittajamme vastasi ilmeenkään värähtämättä.

Mies teki viimein lähtöään. Kahvit oli juotu ja kuulumiset vaihdettu. Laskut maksettu ja maailma parannettu. Mies kysyi vielä olisiko päätoimittajalla ollut vielä jotain asiaa miehelle. Päätoimittaja ei sanonut mitään, vain varovaisesti pudisti päätään kielteiseksi merkiksi. Mies nousi pöydästä ja poistui paikalta kahvilasta. Päätoimittajamme pääsi vihdoinkin tekemään paluutaan kohti Japanin toimitusta.

Oli aika päästä tekemään uusia, uniikkeja uutisia maailmasta ja maailmalta.

About Listamedia

Listamedia on vuonna 2014 perustettu vapaa ja muista mediataloista riippumaton media. Yhteydenotot osoitteeseen: listamediafin@gmail.com

Post Navigation